Nyt koirajututtaa. Eli voisin melkeinpä sanoa että jos ei mun koirahöpinät kiinnosta niin voi skipata tän plokauksen :D

Mä oon ihan pyörällä minkä koilan haluan sitten tuhannen vuoden päästä kun hannun bullmastiffi -poitsu on kasvanu muutaman vuoden ikäseks. Ja kyllä, se ON ehdottoman oleellista jo tässä vaiheessa miettiä sitäkin seuraavaa koiraa :)) Mitä mulla nyt on lähiaikoina ollu mietinnässä ni on ollu ainaski

LK COLLIE - Pisimpään ollu listalla ja tuntuu sellaselta järkevältä vaihtoehdolta, hyvä koulutettavuus, ei mikään supervaikea luonne, sopivan kokonen, jonkunnäköset mahdollisuudet saada siitä koirapuistokoira... Silti se ei jotenki tunnu semmoselta... oikeelta. En osaa yhtään sanoa mikä siinä mättää, kun ei ne mitenkään ihan järkyttävän huonon näkösiäkään musta ole...

SAKEMANNI - Pyöri jonkun aikaa mielessä, en varmaan kuitenkaan ikinä uskaltais ottaa kun terveydessä ja luonteissa niin hitosti hajontaa... Muuten kyl oon tykänny kaikista sakemanneista keihin oon päässy tutustuun, vaikkei niitä montaa oo ollu. Luiskapersesakua en kyllä missään nimessä haluis, näyttislinjaset on just semmosia ja usein ihan hermoheikkoja vietittömiä lapasia. Käyttikset taas viettipommeja minkä kanssa mä en varmaan ikinä pärjäis eikä mulla ois tarvettakaan niin semmoselle.. käyttökoiralle.

ROTIKKA - Tää oli ihan ulkonäköihastus, mutta varmastikin vähän turhan haastava, en kuitenkaan halua että perusjuttujen tahkoamiseen menee ikuisuus, kuitenki semmonen perushelppo koira hakusessa, joka ei kuitenkaan ihan lössykkä ole.

DOBBERI - Ne vaan on niin ihania. En kyllä ikinä jaksais semmosta energiamäärää semmosessa koossa mikä niillä usein tuppaa olemaan. Muutenki tuntuu että tämmösen kanssaki joutuis nähdä enemmän vaivaa ihan yhteiskuntakelposeks opetellessa mitä joissain helpommissa. Tää vaan on semmonen rakkaus mikä ikinä ei tule toteutuun, koska luonneominaisuudet ei vaan natsaa.

BEAUCERON - (Miten nää kaikki nyt yhtäkkiä onkii black&tan väritystä? Ei suinkaan oo joku mun suosikki ei :L ) Mutta tässäkin sama kun kahessa ylläolevassa, päädyin siihen että vaatii liikaa multa ja pelottaa se riski että ton tyyppisen koiran kanssa saiskin sitten semmosen aran heikkohermosen yksilön, näilläki ku semmosta kuulemma esiintyy.

HOVAWART - Tuntu jossain määrin helpommalta kun rotikat ynnämuut, mut silti jäin kaipaamaan sitä parempaa koulutettavuutta näissäki.

BELGIANPAIMENKOIRA, MUUNNOS JOKU PAITSI EI MALINOIS - Tää on jääny nyt vähän varjoon, en oikei tiedä miks. Löytyy kuitenki käsittääkseni ihan hyvää harrastuskoiraa ja sitte sitä huonompaaki sakkia. Kuitenki ehkä turhan paljon vilkkautta ja varsinkii terävyyttä (=koiran taipumus reagoida aggressiivisesti uhkaa kohtaan). En taho mitään yllätyksellistä pommia.

BOUVIER - En oo hirmuisen perinpohjasesti tähän tutustunu, mut tais tulla kans hylätyks ei-niin-hyvän koulutettavuuden takia ja tuntuu ettei ne oo kovin koirasosiaalisiakaan... Ja se turkki, en voi yhtään kuvitella itteäni puunaamassa semmosta (tosin pitäisin sen joka tapauksessa varmaan lähes aina lyhkäsessä turkissa)

HOLLANNINPAIMENKOIRA - Tää on rotu jolle mun sydän heittää volttia. Tuntuu tosi paljon ihan mukavalta harrastuskoiralta eikä miltään ylitsepääsemättömän vaikealtakaan, mut näissäki luonteet heittelee käsittääkseni aika paljon, ja Suomen kanta on vielä niin pieni niin en tiedä uskallanko riskeerata sitte... Ehkä vaan pitäis tutustua noihin Suomen ja miksei muidenki maiden linjoihin paremmin josko selviäis jonkun verran missä niitä hyviä koiria tässä rodussa kasvaa.

SILEÄKARVAINEN NOUTAJA - Tuntuu että muuten ois ihan mukava innokas koira, mut se innokkuus on taas jo sitä luokkaa, että keskittymiskykykin varmasti laskee huomattavasti ihan pelkän päättömän häsläyksen takia.

MUDI - Ehkä liian pippurinen, en tiedä. Ja ihan liian pieni. Tällä kertaa en halua tehä koon kohdalla kompromissia niinko Nipsun kohdalla tein. Tahon koiran kokosen koiran. Vähintään

PORTUGALINVESIKOIRA - Joskus olin enemmänki kiinnostunu tästä, mut se turkki! En oikeesti usko että musta ois mikskään turkkikoiran hoitajaks.

RHODESIAN RIDGEBACK - Upeita, mut tässä tulee kans vastaan se koulutettavuus ja riistavietti myös. Paimenkoira ois siks unelma et se olis ennemmin pitämässä mua lähipiirissänsä eikä mahdollisuuden tullessa juoksemalla mahdollisimman kauas pois. Yks metsästysviettinen koira riittää :D

Oliskohan noi nyt siinä. Jooo-o, on aika laidasta laitaan, mut ei voi ainakaan kukaan väittää että oisin napannu ekan kiinnostavan rodun ittelleni vaan oon pähkäilly itteni pyörryksiin mikä ois mulle just se mitä tartteisin. Apuvaaa, eikö oikeesti oo mitään koiraa mikä ois just eikä melkein nappi? Tai kai noista varmaan joka rodun sisältä löytyis mulle semmonen yksilö, mut se on taas niin tuuripeliä etten oikeesti tiedä uskallanko lähteä kokeilemaan ellei oo suurempi todennäkösyys saada semmonen koira mitä ettiikin.

Mä innostuin tossa eilen alkaa Nispun kans vähän reenaileen. Huomas et se oli ihan pihalla ku ei oo aikoihin opetettu mitään uusia käskyjä vaan samoja vanhoja jauhettu. Koko ajan se vaan tarjos istumista tai maahanmenoa tai tassua tai mitä ikinä, vaikkei pitäny. Lähettiin plärään tota Tie tottelevaisuusvalioksi -kirjaa (joo, en oikeesti kuvittele meneväni Nispun kanssa edes alokasluokan kisaan, enintään möllitokoon kun siellä saa suorituksenki aikana antaa nameja :D ). Otettiin sitte ensiks kokeiluun perusasento edessä. Koiran pitäis siis tulla kohtisuoraan eteen ihan kiinni, muttei nojata eikä olla liian kaukana ja katsekontakti ohjaajaan. No, eipä edistytty kummosesti vielä ekalla kerralla :D Mut ehkä mä innostuisin enempiki alkaa reenaa, kyllä toi rimppakinttukin jotain oppii kunhan vaan saa sen tajuaan mistä on kyse ja tarjoo tarpeeks nameja. Vois kuitenki vähän harjotella ihan ylipäätänsä tota ohjaamista, etten sit oo ihan sormi suussa kun se mun kauan odotettu harrastuskoirani saapuu :)

Tampere-aikoinahan me käytiin Nipsun kanssa kerran viikkoon tokoryhmässä, tosin siitä ei tullu hevon helvettiäkään. Siellä mä kerran kokonaisen tunnin koitin saada tota tyttöä istumaan, mutta ei hän halunnu kastella nättiä peppuaan. Se riitti siis silloin, päätin jättää tokoilut sitte vasta semmoselle koiralle joka edes vähän innokkaammin työskentelis mun kanssa. Nyt kuitenki aloin miettiin että lähtisköhän nyt sujumaan edes ihan vähän paremmin ku Nipsu on kasvanu ja olematon murkkuikäki varmasti menny jo ohi? Ihan aktivointimielessä ja oman mielenkiinnon vuoks jos lähtis taas kokeileen. Mut sitte onki jo seuraava ongelma; mistäpä löytäis jonkun tokoryhmän missä ei oo mitään hulluja kurssimaksuja ja joka ei olis edes kurssimuotonen vaan semmonen pidempikestonen. Onhan noita joidenki rotujen yhdistyksillä mihin saa muunkin rotuset aika usein osallistua, mut voin ihan suoraan myöntää et mä en kyllä kehtaa mennä näin noviisina tommosen juntturapääkoiruuden kanssa joidenki intohimosten sakemannikouluttajien keskelle häiritseen niitten treenejä ku me kuitenki mokailtas enemmän ku laki sallii. Tylsää.

Ollaan käyty Nipsun kans nyt täällä Maunulassa melkein joka päivä koirapuistossa. Tossa isoimmassa ja lähimmässä puistossa missä useimmiten käydään, on semmonen vakiporukka. Onneks kuitenkin ihan mukavia on kaikki siellä ollu, ja kilttejä koiriaki vaan tullu vastaan. Siellä minä sitte käppäilen ja höpisen kaiken maailman mummeleiden sunmuiden kanssa pitkin päiviä :) Se on kivaa! Nipsu on kyl nykysin tosi valikoiva että ketkä suostuu ottaan kaveriks ja kelle pitää vaan hampaita näyttää. Arkailusta se johtuu, ja tuntuu että se muutenki viihtyy enemmin yksinään. Jännittää kieltämättä aika paljon, että mitä siitä tulee kun tulee seuraava koira ja sitäki seuraava, varsinki ku kummatkaan ei mitään ihan pieniä kavereita ole, että miten Nipsu suhtautuu niihin. Se on kuitenki tottunu elään ainoona lemmikkinä ja vaatii paljon varsinki sisällä ollessa ihan sitä omaa aikaa et saa lepäillä. No, koitan elää toivossa et noi tulevatki koirat sitte pentuiän jälkeen ois suht rauhallisia sisällä ja antais ainakin tolle arvon leidille rauhan kauneusuniensa ajaksi.

Jos nyt jotain vielä omistaki kuulumisista... Tää viikko on ollu ihan pyllystä. Eilen väsytti aika paljon, ja koulun jälkeen möllötin koko illan vaan koneella. Jännää oli, että illalla huomasin et mua ihan ahdisti kuinka en oo saanu mitään tehtyä koko päivänä. Kauhee muutos entiseen verrattuna! Ei ole tosiaan kauaa aikaa kun oli enemmän sääntö ku poikkeus et päivään ei kuulunu paljon mitään tekemistä, eikä se varsinaisesti häirinny läheskään aina, siihen turtu. Nyt kuitenkii on koulukin, ja täyden koulupäivänkään jälkeen en suostu vaan möllöilemään loppupäivää. Musta alkaa ehkä tulla normaali ihminen, joka ei laiskottele elämäänsä ohi vaan :)

Tänään ollu taas eilistä paljon pahempi väsymys, en jaksanu mennä ihan aamutunneille kouluun, päätin että meen seuraaville tunneille 10.15. No sinnehän menin, tosin vähän myöhässä. Olin ihan taju pois, kaikki ihmetteli et miten näytän ihan kuolleelta ja silmät haritti minne sattuu ja olin totaalisen pihalla. Ruokailukaa ei auttanu, pahensi vaan väsymystä ja päätin luovuttaa ja soittaa Hannulle et tulee hakeen mut, pakko päästä nukkumaan. Nukuinpa sitte muutaman tunnin ja olin ehkä puol tuntia pirtee ja kävin Nipsun kans koirapuistos jossa pyörittiin tunti ja siellä alko jo puskee väsymys takasi, loppuilta menny ihan jumissa. Ja nyt on vasta tiistai!

Hannuli lähtee perjantaina kavereittensa kans Ruottinmaalle. Pakko keksiä jotain tekemistä viikonlopuks etten vaan yksinään istu kotona ja oo ihan ikävissäni. Viikonloppuna ois Ellulla synttärit Tampereella, houkuttais hirveesti lähtee, vielä ku opintotuetki tulee huomenna, mutmut.. Jotenki tuntuu et nyt ois tarpeen lepää ens viikonloppu, ja tommonen reissailu ja toisten nurkissa nukkuminen ei niin lepäämisestä mene... En mä oikein tiedä. Jotenki lyö ihan tyhjää, mitä hittoa sitä tekis. Ehkä meen äitille tuijottaan tylsiä viikonloppuohjelmia. Eikä, en voi, se ois vielä masentavampaa.

Mulla on muuten maailman ihanin poikaystävä! Se on niin höppänä ja pöppänä ja paras! Ostettiin tänään iltajuomiks kummalleki siiderit, mä halusin maistella Kopparbergin uutta kirsikkasiideriä, ja Hannu otti sitte perus nautiskelujuoman, Rekordelig mansikka-limen. Otin kaks minihuikkaa kirsikasta ja se oli kamalaa, Hannunki naama venähti ku maisto sitä, mut silti se oli niin ritarillinen et luovutti mansikkalimensä mulle ja killittää ite sitä pahaa <3 Ja muutenki, se vaan kömys sängylle ja meni lukeen kirjaa Koirien käyttäytymisestä. Siis miettikää nyt miten herttanen poika!

Saatiin toissapäivänä meidän pylly kasaan! Hieno Ikeasta 99e:lla ostettu hylly siis, samanlainen ku Suvilla ja monilla muillaki, semmonen musta mistä näkee niistä hyllykoloista läpi. Laitettiin se niinko tilanjakajaks makkariin Hannun pöytäkoneen ja sängyn väliin ja tietokonepuolelle semmonen vihree kangas siihen roikkumaan ettei siitä näy läpi. Se on ihanaihanaihana ja meijän makkari on maailman melkein hienoin nytte! Mulla on pari muuttolaatikollista kaikennäköstä epämäärästä rojua vielä purkamatta, tekis mieli kipata kaikki vaan roskiin mut en tosiaan raaski, siellä on kaikkia valokuvia ja muitaki tunnearvosia juttuja ja sit tietty myös semmosia joita joskus ehkä saattaa tarvita... Mut ei oo oikein mitään semmosta paikkaa mihin tunkee piiloon tommosia epä-esteettisiä tavaroita. Nyt unohtu mitä piti kirjottaa vielä.

Ehkä nyt lopetan, tää on ehkä muutenki jo historian pisin plokaus. Ois vielä asioita mut ei jassa näpytellä ja pitää säästää jotain kerrottavaa vähän seuraavilleki päiville ;)

        

Siinnon meijän (tai Hannun) hölmöäki hölmömpi (okei, Nipsu ehkä voittaa hölmöydessä... tai minä) vauvveli, Vertigo alias Vertti :)