Ei oo totta, oon vieläkin ihan kipeenä. Tai yskä lähinnä vaivaa enää, mut pahin yskä mikä mulla on koskaan ollu. Tänään sain terveysaseman ajanvarauspuhelinämmän pitkällisen taivuttelun jälkeen ajan lääkärille ja sainki sitte kaikenmoista melkosen kasan: 10 päivän antibioottikuuri, 10 päivän kortisonitaplettikuuri ja yskänlääketabletteja. Uskois et tollasilla myrkyillä alkais pikkuhiljaa parantua.

Paree ois kun torstaina alkais se työharjottelu! En oo ehtiny onneks kyllä edes jännittää sitä kun flunssa vieny kaikki mehut ja ajatukset. Mulla on viel ihan puolitiessä kurssit mitä pitäis olla suoritettuna, tai muuten hyvällä mallilla mut kolme koetta ja pari muuta työtä tekemättä. Ehin jo miettiä etten ehkä pääsiskään sinne harjotteluun vielä, mut onneks se nyt kuitenkin onnistui pikku erikoisjärjestelyillä, kivempi käydä oman luokan kans samaan aikaan ennemmin ku alkaa hirveesti sörkkiin noita jo valmiiks suunniteltuja opintoja ja niitten järjestyksiä. Onneks pääsen kuitenkin semmoseen ryhmäperhepäivähoitoon, eli se on pienempi kun normi päiväkoti. Pystyy varmaan paremmin keskittyyn hommiin eikä mee hirveeks häsläykseks ku ei oo niin montaa mukulaa jaloissa pyörimässä...

 

                        

Mä oon ihan innoissani suunnittelemassa ittelleni akvaariota! Sain Hannultaki semmoseen suostumuksen, sitte kunhan on enempi rahnaa ja tilaa. Enpä mä sitä heti muutenkaan ollu hommaamassa, mut kivempi nyt suunnitella ku tietää et voi joskus suunnitelmat toteutuakin :) Oon ihan pikkusesta asti halunnu akvaarion, lueskellu kaikki kirjaston akvaariokirjat läpi jne. Olihan mulla joskus ala-asteella kaks kultakalaa semmosessa ehkä 7litran kotterossa (niin joo, kultakalat tosiaan vaatis ihan vähintään joku 200 litraa...) enkä tienny mistään vesiarvoista tai muista mitään, ja syötin niitä liikaa. Jossain vaiheessa ne sitte oli paisunu niin paljon et ne värilliset ruokahiutaleet näkyi mahan läpi ja sitte ne yllättävää kyllä, kuolla kupsahti. Se oli tosi surullista ja traumaattista. Niitten nimet oli Minttu ja Molli. Minttu aina kiusas pienempäänsä. Nykysin lähinnä vaan vituttaa miten eläinkaupoissa annetaan eläimet ihan vääriin oloihin tietämättömille/välinpitämättömille ihmisille. Eikä toi ole tosiaan mikään ainutkertanen tapaus, noitahan sattuu koko ajan hirveitä määriä. Saati sitte missä oloissa eläimet on noissa lemmikkiliikkeissä, aaargh.

Njoo, vielä pitää vähän kertoa mun tulevasta akvaariosta! (Minäkö muka innoissani...) Siitä tulee kohtalaisen iso, ehkä 300liter tai jotain vastaavaa. Isompi on helpompiki hoitaa ku pienempi ja enempi vaihtoehtoja mitä sinne voi ottaa asustelemaan. Tosin mulla on niin paljon kaikkia vaihtoehtoja mitä haluisin et en tiiä saanko koskaan päätettyä mitkä sitte tulee. En kuitenkaan haluu montaa erilaista kalalajia sinne ettei siitä tuu semmonen sekava kalasoppa, vaan muutaman vähän isomman "pääkalan", sitte pari isoo parvea ja pohjaörkit ja siinä se on. Ja paljon kasveja muttei liikaa. Joo. Sitte tulee musta pohjahiekka ja muutama semmonen kanto/oksa vai mikskä niitä möykkyjä nyt sit sanotaan.. Ja vihreitä kukkasia, ei mitään punasia, ne on tyhmiä. Voi vide, siitä tulee niin hiano!

Toinen asia missä en kestä ku en osaa päättää mihinkään suuntaan vaan haahuilen edes takasi ääripäiden välillä melkei, on noi hauvat. Joo, kaikki on varmasti kyllästyny jo näihin mun rotuvatvomisiin, mut en voi sille mitään et oon näin sekasin tämmösen elämääkin tärkeemmän asian kanssa ja täytyy purkaa tuntojani! :) Nyt oon rakastunu vinttikoiriin taas vaihteeks. Lähinnä ibizanpodengoon, whippettiin ja galgoon. Tai greyhoundiin. Löysin semmosen sivun missä oli kauheesti kaiken ikäsiä greyhoundeja jotka etti kotia ja rakastuin varmaan kahteenkymmeneen ja haluisin niistä edes yhden! Toisaalta ibiza ois kyllä niin mainio tapaus, voin niin kuvitella itteni semmosen pellen kans toheloimassa pitkin Maunulan katuja :)) Whippetti taas on semmonen ihan kiva (jos se on brindle tai muuten tumma) mut en tiä onks se liian pieni. Joo ehkä se on. Mut joissain kuvissa jos on iso hippetti ni se on oikein mukava. Ääh.

Voi ku onkelma pyöris pelkästään noissa vinttareissa, mut eih. Haluun ihan hirveesti rhodesiankoiran. Mua vähän ärsyttää se ridge (niitten selässä on semmonen kohta missä kasvaa karvat eri suuntaan ja siitä tulee semmonen kuvio) koska se on joku geenivirhe tms ja aiheuttaa myös jotain toista sairautta. Musta se on väärin tommosen ulkonäöllisen seikan takia heikentää terveyttä. Tai no kuka nyt oikeesti myöntäis et se ei ole väärin, mut minkä ihmeen takia semmosta sitte tapahtuu? Koirajutuissa varsinki riistäytyny ihan käsistä. No siitä en ala saarnaamaan nytte ku menee ittelläniki hermot muuten. Ehkä saatte kuulla siitä joku toinen kerta sitte :) Mut niin, rhodesialainen. Joo, se ois ihana ja upeen näkönen ja oisin niin ilonen jos saisin semmosen omistaa. Mut seki menee aika toho vinttarikastiin, ei ulkonäöllisesti mut semmonen riistaviettinen apina seki on. Mut en sitte loppujenlopuks tiedä haittaako se, ku Nipsuki semmonen on ni en joka tapaukses voi Nipsua pitää missä vaan vapaana ni eihän sitte ois kiva pitää vaan toista vapaana ja Nispua kiinni, vaan ennemmin mennä semmoseen paikkaan missä kummatki voi olla vapaana! Nerokasta pohdintaa kyllä, ja maailman pisin lause melkein.

Sitte kuitenki vähän tekis mieli vieläki semmosta paimenkoiraa, mistä nyt ehkä vaihtoehtona on lähinnä se nahkacollie. Plää. Häirii ku siinä mättää joku sikana mutten tiedä mikä. Ehkä se on se tyhmä valkonen kaulus. Ja se et ne on aika usein vähän nössyköitä.

Pitäis nyt oikeesti ajatella mitä haluun. Olin vielä pari päivää sitte ihan varma et joo haluan sen helpon paimenkoiran koska se ois kivaa että vois helposti opettaa vaikka mitä sille ja harrastella sitä sun tätä. Mut aloin miettiin et eipä Nipsullekaan oo yhtään vaikea opettaa mitään, jos on vaan jotain herkkua tarjolla. Eikä tartte olla ees herkkua, kunhan on jotain syötävää. Siis sehän on tosi helppo koira, ainoo vaan ettei se jaksa toistoja ja tylsistyy aika nopsaan. Mut ihan ku mä en sitte tylsistyis... Ja Nipsu on niin ihana kun se on niin helppo tehä tosi onnelliseks, menee vaan johonki missä se saa painaa täysillä eteenpäin. Okei no kaikki koirat varmaan tykkää siitä paljon mut se on vaan jotenki niin eri juttu nähdä joku juoksemiseen luotu koira juoksemassa. Sehän ois superhelppoa jos mulla ois kaks tommosta melkeinvinttaria. Mun elämä ois varmasti tosi helppoa. Tosin miks se paimenkoirakaan mun elämästä niin hirveesti vaikeempaa tekis.. Vääää, miten voi olla näin vaikeeta. Onneks en saa koiraa vielä miljoonaan vuoteen ni ehdin ehkä vaihtaa vielä vaikka kuinka monesti mielipiteitäni. Vaihtelen niitä oikeesti joka päivä, tää on kamalaa!

Hitto, mulla oli oikeesti jotain muutaki kirjotettavaa ku koirajuttuja.. Mut ihan ku nyt enää muistaisin.

Sain muuten tänää postista ihmeellisen kuoren, ja siellä oli sisällä joku dvd missä on jotain liikkeitä jotka harjottaa vatsaa, selkää ja lantionpohjan lihaksia. Olin joku aika sitte tilaillu netistä kaikkia ilmasia juttuja ja tollanenki näköjään tullu tilattua vaikken muista. Hauskaa, sitte ku oon terve niin pitää kokeilla. Kotelon takana mainitaan jopa kaks kertaa et voi parantaa mun seksielämää noitten reenailu! Ehdottomasti kokeilun arvonen siis.

Kyllä tää kahen viikon kotona istuminen sekottaa pään. Oon jääny ihan hassuihin telkkarisarjoihin koukkuun, vaik normaalisti oon kattonu ihan minimaalisen vähän telkkaria. Pissisten käytöskoulu LIV:llä on tosi jänskä, hauska kattoo ku niitten kuoret alkaa hajoileen. Sitte mä nauran ruudun takana niille kun ne tajuaa ettei ne ookaan niin täydellisiä ku luulevat, se on hauskaa. Sitte samaiselta hömppäkanavalta tulee kans Shoppailumatkalla Jodien kanssa, mihin oon kans koukussa. Se Jodie aina kiertelee eri kaupunkeja ympäri maailmaa ja jonkun sen kyseisen maan muotityypin laittaa sit esitteleen hienoja vaatekauppoja ja sitte niillä on tietty budjetti ja ne ostelee ja kattelee kaikkee hienoo. Ois niin kivaa olla rikas ni vois shoppailla kaikis pienis liikkeis mis on kaikkien hienojen suunnittelijoiden erikoisia vaatteita. Joo, ei tuu ikinä tapahtuun mulle. Sitte kolmas koukutus on semmonen seuranhakuohjelma MTV:ltä, siin on semmonen bi-tytsä ja sitte tyttöjä ja poikia jotka haluu sen elämänkumppanikseen ja sitte ne tekee kaikkee jänskää ja sitte se tytsä tiputtelee niitä. Peruskauraa, mut jänskää ku siel on tyttörakkautta ja nyrkit heiluu ja kaikkee. Vitsit, se tuleeki tänää, oon oottanu tätä päivää torstaista asti. Hävettää.

                                  

Ainii, kakkostuparit. Täällä oli ihan hirveesti porukkaa, joku kolmekymmentä yhteensä, eli oli tupaten täyttä. Kamala meteli ja boolia uppos, mut onnistuneet kekkerit oli :) Ite jopa olin ihan ok kunnossa, en yhtään liian kännissä mikä on hyvin ihme. Olin silloi vielä kipeenä ja syöny tosi vähän ja niin. No, hyvä vaan. Murto-osa meistä sitte lähti Dantesiin baariin mut siel oli sit ihan tylsää, mua alko kauheesti väsyttää ja nälättään ja sitte lähettiinki Hanskituksen kans kotiin jo joskus kahen jälkeen.

Vertigo karkas yks yö! Nipsu oli haukkunu ja ulissu täälä jonkun tunnin ennen ku Hannu tajus et jotain kummallista on tapahtunu (niin mähän nukuin kaikkien näitten haukkumisten ohi...). Sitte Hannu alko kattoon et miks terraariotasolla ollu suihkepullo on lattialla.. No Vertigohan oli sen mennessään heittäny lattialle ja luikerrellu olkkarissa olevan pakastimen taakse. Oli jääny teipit laittamatta tohon yhteen kohtaan terraariosta missä on semmonen apaut sentin aukko. Siitä se sit kai oli ängenny ja lähteny tutkimaan maailmaa. Onneks en kammoa tommosia juttuja, saa niin kauan luiruta täällä pitkin poikin kunhan ei sänkyyn tuu, siinä vaiheessa varmasti kuolisin ainakin.

Nipsu on ihan rakastunu Hannuun, musta se on hirveen ihanaa. Ne on ku paita ja peppu. Nytte vielä ku Hannu on ollu päivät kotona ja parin viikon ajan on vieny yksin Nispua ulos ku en oo viittiny kipeenä lähtee, ni Nipsu on vielä enemmän sen perään! Ne aina touhuilee kaikkee ja sit mä oon vähän mustasukkanen välillä :D En nyt sillai oikeesti ku musta on ihana kattella ku ne puuhailee kummatki ihan intopiukeena, mut silti mustistuttaa! Oon hölmö, tiiän. Nipsun luonnetesti missä tän plokin alussa kirjotin meni ohi. Olin kokonaan unohtanu sen ja kaikki ilmottautumiset sunmuut jäi enkä ois muutenkaan päässy ku olin kipeenä. Se ois ollu tos viikonloppuna. No, onneks täs on vielä hyvin aikaa ja sen voi hoitaa joskus toiste.

Nyt päästään aiheeseen, mikä innostutti mut ylipäätään plokaamaan tänään! Löysin hauskan sivun missä voi tehä kuvista jänskiä (okei, tää on tosi vanha juttu jo mut tänään vasta ite pääsin testaileen sitä omilla kuvilla joten se on musta tosi hauskaa, antakaa anteeks). Niitä on pitkin plokausta, jos ette tyhmeliinit huomanneet jo!

                        

 

Huhhuijakkaa, viime viikonloppuna olikin sitten tupari ykköset. Meni ihan kivasti, vaikka porukkaa ei ollukaan niin kamalasti. Tän viikon lauantaina tuleeki sitte senki edestä. Laulettiin kovasti Singstaria ja puhuttiin pashaa. Tuli vähän otettua liikaa, ei siinä muuten mitään mutta baarissa olin aika tillintallin ja kotiin tullessa pamahti sitte paniikkikohtaus.

Sain sitte flunssan heti viikonlopun jälkeen, enkä oo tällä viikolla päässy kertaakaan kouluun. No nyt onneks alko pikkunen pääsiäisloma niin ei tartte sitä miettiä. Tosin ei nyt lomalla pahemmin tuu keskityttyä paranemiseen kun lauantaina tosiaan ne uusintatuparit... Vääh, mitenköhän selviän räkäpäänä. Täytyy toivoa et alkoholi puhdistaa kropan pöpöistä :]

Tuli kyllä niiin huonoon jamaan tää flunssa, just koeviikko että jes. Tällä hetkellä saldona kolme tekemätöntä koetta, joista kaks on semmosia että jos ei pääse läpi nii ei oo menemistä ens jaksossa sinne kentälle harjotteluun. Onneks opettajien kans voin vissiin sopia sillai että teen ne tässä joskus ettei nyt flunssan takia taaas kaadu kaikki.

Kohta lähteeki sitte viimeinen isovanhempi viimeselle matkalle. Äitin äiti vetelee Lieksassa viimesiään. Tuntuu tosi pahalta, niinku aina tällaset jutut. Toisaalta sillä on kyllä ikääkin jo kunnioitettavat 86 vuotta, ja ihan vanhuus on vaan viemässä pois. Onhan se ollu jo monta vuotta aika huonossa kunnossa ja koko ajan huonompaan päin, niin ei sinänsä tullu yllätyksenä, ja ehkä se on parempikin lähteä ennen kun tulee vieläkin sairaammaks... Äiti soitti äsken ja sano että epäilevät että tuskin ens yön yli selviää.

Kevät taitaa olla oikeesti nyt tulossa. Tulee niin hyvä mieli ku ulkona ei enää kaikki oo lumen peitossa ja alkaa vähän pikkuhiljaa lämpeneenki. Vituttaa vaan ku en pääse ulos pällisteleen näitä ensimmäisiä oikeesti keväisiä päivä ku röhnötän vaan sisällä kipeenä. Äskenki oli hyvä ettei taju lähteny ku käytin Nipsukan nopeesti ulkona. Ehkä makaan huomisen kokonaan sängyssä et selviän niistä tupareista sitte. Paitsi että ei onnistu, Hannun sisko ja sen mies tulee huomenna käymään. Jännittää. Oon nähny ne kerran vaan ohimennen, mut en muuta ku moikata kerenny vaan. Lauantaina on paljon tulossa kaikkia Hannun kavereita joita en oo ikinä nähny, mut ei ne kyllä jänskätä olleskaa. Suku se on pahin. Ja toukokuussa pitäis mennä johonki hemmetin Hannun suvun sukujuhliin :D Kuolen varmaan sinne kyselevien ja arvostelevien katseiden alle x__x

Miks aina käy sillai, et silloi ku on kipeenä ni on hurja liikuntainto? Nytki tekis mieli touhuta vaikka mitä mut ei voi.

Ei nyt oikein innosta kirjottaa. Taidan muutenkin taas rajata tän plokin lukijakunnan, ei tänne uskalla kirjottaa paljon mitään kun ei yhtään tiedä ketkä kaikki käy lukemassa :D

Jejee nyt Hanski tuli kotiin kahen perhepitsan kaa, syämään, jos se parantais ->

 

 

Nyt koirajututtaa. Eli voisin melkeinpä sanoa että jos ei mun koirahöpinät kiinnosta niin voi skipata tän plokauksen :D

Mä oon ihan pyörällä minkä koilan haluan sitten tuhannen vuoden päästä kun hannun bullmastiffi -poitsu on kasvanu muutaman vuoden ikäseks. Ja kyllä, se ON ehdottoman oleellista jo tässä vaiheessa miettiä sitäkin seuraavaa koiraa :)) Mitä mulla nyt on lähiaikoina ollu mietinnässä ni on ollu ainaski

LK COLLIE - Pisimpään ollu listalla ja tuntuu sellaselta järkevältä vaihtoehdolta, hyvä koulutettavuus, ei mikään supervaikea luonne, sopivan kokonen, jonkunnäköset mahdollisuudet saada siitä koirapuistokoira... Silti se ei jotenki tunnu semmoselta... oikeelta. En osaa yhtään sanoa mikä siinä mättää, kun ei ne mitenkään ihan järkyttävän huonon näkösiäkään musta ole...

SAKEMANNI - Pyöri jonkun aikaa mielessä, en varmaan kuitenkaan ikinä uskaltais ottaa kun terveydessä ja luonteissa niin hitosti hajontaa... Muuten kyl oon tykänny kaikista sakemanneista keihin oon päässy tutustuun, vaikkei niitä montaa oo ollu. Luiskapersesakua en kyllä missään nimessä haluis, näyttislinjaset on just semmosia ja usein ihan hermoheikkoja vietittömiä lapasia. Käyttikset taas viettipommeja minkä kanssa mä en varmaan ikinä pärjäis eikä mulla ois tarvettakaan niin semmoselle.. käyttökoiralle.

ROTIKKA - Tää oli ihan ulkonäköihastus, mutta varmastikin vähän turhan haastava, en kuitenkaan halua että perusjuttujen tahkoamiseen menee ikuisuus, kuitenki semmonen perushelppo koira hakusessa, joka ei kuitenkaan ihan lössykkä ole.

DOBBERI - Ne vaan on niin ihania. En kyllä ikinä jaksais semmosta energiamäärää semmosessa koossa mikä niillä usein tuppaa olemaan. Muutenki tuntuu että tämmösen kanssaki joutuis nähdä enemmän vaivaa ihan yhteiskuntakelposeks opetellessa mitä joissain helpommissa. Tää vaan on semmonen rakkaus mikä ikinä ei tule toteutuun, koska luonneominaisuudet ei vaan natsaa.

BEAUCERON - (Miten nää kaikki nyt yhtäkkiä onkii black&tan väritystä? Ei suinkaan oo joku mun suosikki ei :L ) Mutta tässäkin sama kun kahessa ylläolevassa, päädyin siihen että vaatii liikaa multa ja pelottaa se riski että ton tyyppisen koiran kanssa saiskin sitten semmosen aran heikkohermosen yksilön, näilläki ku semmosta kuulemma esiintyy.

HOVAWART - Tuntu jossain määrin helpommalta kun rotikat ynnämuut, mut silti jäin kaipaamaan sitä parempaa koulutettavuutta näissäki.

BELGIANPAIMENKOIRA, MUUNNOS JOKU PAITSI EI MALINOIS - Tää on jääny nyt vähän varjoon, en oikei tiedä miks. Löytyy kuitenki käsittääkseni ihan hyvää harrastuskoiraa ja sitte sitä huonompaaki sakkia. Kuitenki ehkä turhan paljon vilkkautta ja varsinkii terävyyttä (=koiran taipumus reagoida aggressiivisesti uhkaa kohtaan). En taho mitään yllätyksellistä pommia.

BOUVIER - En oo hirmuisen perinpohjasesti tähän tutustunu, mut tais tulla kans hylätyks ei-niin-hyvän koulutettavuuden takia ja tuntuu ettei ne oo kovin koirasosiaalisiakaan... Ja se turkki, en voi yhtään kuvitella itteäni puunaamassa semmosta (tosin pitäisin sen joka tapauksessa varmaan lähes aina lyhkäsessä turkissa)

HOLLANNINPAIMENKOIRA - Tää on rotu jolle mun sydän heittää volttia. Tuntuu tosi paljon ihan mukavalta harrastuskoiralta eikä miltään ylitsepääsemättömän vaikealtakaan, mut näissäki luonteet heittelee käsittääkseni aika paljon, ja Suomen kanta on vielä niin pieni niin en tiedä uskallanko riskeerata sitte... Ehkä vaan pitäis tutustua noihin Suomen ja miksei muidenki maiden linjoihin paremmin josko selviäis jonkun verran missä niitä hyviä koiria tässä rodussa kasvaa.

SILEÄKARVAINEN NOUTAJA - Tuntuu että muuten ois ihan mukava innokas koira, mut se innokkuus on taas jo sitä luokkaa, että keskittymiskykykin varmasti laskee huomattavasti ihan pelkän päättömän häsläyksen takia.

MUDI - Ehkä liian pippurinen, en tiedä. Ja ihan liian pieni. Tällä kertaa en halua tehä koon kohdalla kompromissia niinko Nipsun kohdalla tein. Tahon koiran kokosen koiran. Vähintään

PORTUGALINVESIKOIRA - Joskus olin enemmänki kiinnostunu tästä, mut se turkki! En oikeesti usko että musta ois mikskään turkkikoiran hoitajaks.

RHODESIAN RIDGEBACK - Upeita, mut tässä tulee kans vastaan se koulutettavuus ja riistavietti myös. Paimenkoira ois siks unelma et se olis ennemmin pitämässä mua lähipiirissänsä eikä mahdollisuuden tullessa juoksemalla mahdollisimman kauas pois. Yks metsästysviettinen koira riittää :D

Oliskohan noi nyt siinä. Jooo-o, on aika laidasta laitaan, mut ei voi ainakaan kukaan väittää että oisin napannu ekan kiinnostavan rodun ittelleni vaan oon pähkäilly itteni pyörryksiin mikä ois mulle just se mitä tartteisin. Apuvaaa, eikö oikeesti oo mitään koiraa mikä ois just eikä melkein nappi? Tai kai noista varmaan joka rodun sisältä löytyis mulle semmonen yksilö, mut se on taas niin tuuripeliä etten oikeesti tiedä uskallanko lähteä kokeilemaan ellei oo suurempi todennäkösyys saada semmonen koira mitä ettiikin.

Mä innostuin tossa eilen alkaa Nispun kans vähän reenaileen. Huomas et se oli ihan pihalla ku ei oo aikoihin opetettu mitään uusia käskyjä vaan samoja vanhoja jauhettu. Koko ajan se vaan tarjos istumista tai maahanmenoa tai tassua tai mitä ikinä, vaikkei pitäny. Lähettiin plärään tota Tie tottelevaisuusvalioksi -kirjaa (joo, en oikeesti kuvittele meneväni Nispun kanssa edes alokasluokan kisaan, enintään möllitokoon kun siellä saa suorituksenki aikana antaa nameja :D ). Otettiin sitte ensiks kokeiluun perusasento edessä. Koiran pitäis siis tulla kohtisuoraan eteen ihan kiinni, muttei nojata eikä olla liian kaukana ja katsekontakti ohjaajaan. No, eipä edistytty kummosesti vielä ekalla kerralla :D Mut ehkä mä innostuisin enempiki alkaa reenaa, kyllä toi rimppakinttukin jotain oppii kunhan vaan saa sen tajuaan mistä on kyse ja tarjoo tarpeeks nameja. Vois kuitenki vähän harjotella ihan ylipäätänsä tota ohjaamista, etten sit oo ihan sormi suussa kun se mun kauan odotettu harrastuskoirani saapuu :)

Tampere-aikoinahan me käytiin Nipsun kanssa kerran viikkoon tokoryhmässä, tosin siitä ei tullu hevon helvettiäkään. Siellä mä kerran kokonaisen tunnin koitin saada tota tyttöä istumaan, mutta ei hän halunnu kastella nättiä peppuaan. Se riitti siis silloin, päätin jättää tokoilut sitte vasta semmoselle koiralle joka edes vähän innokkaammin työskentelis mun kanssa. Nyt kuitenki aloin miettiin että lähtisköhän nyt sujumaan edes ihan vähän paremmin ku Nipsu on kasvanu ja olematon murkkuikäki varmasti menny jo ohi? Ihan aktivointimielessä ja oman mielenkiinnon vuoks jos lähtis taas kokeileen. Mut sitte onki jo seuraava ongelma; mistäpä löytäis jonkun tokoryhmän missä ei oo mitään hulluja kurssimaksuja ja joka ei olis edes kurssimuotonen vaan semmonen pidempikestonen. Onhan noita joidenki rotujen yhdistyksillä mihin saa muunkin rotuset aika usein osallistua, mut voin ihan suoraan myöntää et mä en kyllä kehtaa mennä näin noviisina tommosen juntturapääkoiruuden kanssa joidenki intohimosten sakemannikouluttajien keskelle häiritseen niitten treenejä ku me kuitenki mokailtas enemmän ku laki sallii. Tylsää.

Ollaan käyty Nipsun kans nyt täällä Maunulassa melkein joka päivä koirapuistossa. Tossa isoimmassa ja lähimmässä puistossa missä useimmiten käydään, on semmonen vakiporukka. Onneks kuitenkin ihan mukavia on kaikki siellä ollu, ja kilttejä koiriaki vaan tullu vastaan. Siellä minä sitte käppäilen ja höpisen kaiken maailman mummeleiden sunmuiden kanssa pitkin päiviä :) Se on kivaa! Nipsu on kyl nykysin tosi valikoiva että ketkä suostuu ottaan kaveriks ja kelle pitää vaan hampaita näyttää. Arkailusta se johtuu, ja tuntuu että se muutenki viihtyy enemmin yksinään. Jännittää kieltämättä aika paljon, että mitä siitä tulee kun tulee seuraava koira ja sitäki seuraava, varsinki ku kummatkaan ei mitään ihan pieniä kavereita ole, että miten Nipsu suhtautuu niihin. Se on kuitenki tottunu elään ainoona lemmikkinä ja vaatii paljon varsinki sisällä ollessa ihan sitä omaa aikaa et saa lepäillä. No, koitan elää toivossa et noi tulevatki koirat sitte pentuiän jälkeen ois suht rauhallisia sisällä ja antais ainakin tolle arvon leidille rauhan kauneusuniensa ajaksi.

Jos nyt jotain vielä omistaki kuulumisista... Tää viikko on ollu ihan pyllystä. Eilen väsytti aika paljon, ja koulun jälkeen möllötin koko illan vaan koneella. Jännää oli, että illalla huomasin et mua ihan ahdisti kuinka en oo saanu mitään tehtyä koko päivänä. Kauhee muutos entiseen verrattuna! Ei ole tosiaan kauaa aikaa kun oli enemmän sääntö ku poikkeus et päivään ei kuulunu paljon mitään tekemistä, eikä se varsinaisesti häirinny läheskään aina, siihen turtu. Nyt kuitenkii on koulukin, ja täyden koulupäivänkään jälkeen en suostu vaan möllöilemään loppupäivää. Musta alkaa ehkä tulla normaali ihminen, joka ei laiskottele elämäänsä ohi vaan :)

Tänään ollu taas eilistä paljon pahempi väsymys, en jaksanu mennä ihan aamutunneille kouluun, päätin että meen seuraaville tunneille 10.15. No sinnehän menin, tosin vähän myöhässä. Olin ihan taju pois, kaikki ihmetteli et miten näytän ihan kuolleelta ja silmät haritti minne sattuu ja olin totaalisen pihalla. Ruokailukaa ei auttanu, pahensi vaan väsymystä ja päätin luovuttaa ja soittaa Hannulle et tulee hakeen mut, pakko päästä nukkumaan. Nukuinpa sitte muutaman tunnin ja olin ehkä puol tuntia pirtee ja kävin Nipsun kans koirapuistos jossa pyörittiin tunti ja siellä alko jo puskee väsymys takasi, loppuilta menny ihan jumissa. Ja nyt on vasta tiistai!

Hannuli lähtee perjantaina kavereittensa kans Ruottinmaalle. Pakko keksiä jotain tekemistä viikonlopuks etten vaan yksinään istu kotona ja oo ihan ikävissäni. Viikonloppuna ois Ellulla synttärit Tampereella, houkuttais hirveesti lähtee, vielä ku opintotuetki tulee huomenna, mutmut.. Jotenki tuntuu et nyt ois tarpeen lepää ens viikonloppu, ja tommonen reissailu ja toisten nurkissa nukkuminen ei niin lepäämisestä mene... En mä oikein tiedä. Jotenki lyö ihan tyhjää, mitä hittoa sitä tekis. Ehkä meen äitille tuijottaan tylsiä viikonloppuohjelmia. Eikä, en voi, se ois vielä masentavampaa.

Mulla on muuten maailman ihanin poikaystävä! Se on niin höppänä ja pöppänä ja paras! Ostettiin tänään iltajuomiks kummalleki siiderit, mä halusin maistella Kopparbergin uutta kirsikkasiideriä, ja Hannu otti sitte perus nautiskelujuoman, Rekordelig mansikka-limen. Otin kaks minihuikkaa kirsikasta ja se oli kamalaa, Hannunki naama venähti ku maisto sitä, mut silti se oli niin ritarillinen et luovutti mansikkalimensä mulle ja killittää ite sitä pahaa <3 Ja muutenki, se vaan kömys sängylle ja meni lukeen kirjaa Koirien käyttäytymisestä. Siis miettikää nyt miten herttanen poika!

Saatiin toissapäivänä meidän pylly kasaan! Hieno Ikeasta 99e:lla ostettu hylly siis, samanlainen ku Suvilla ja monilla muillaki, semmonen musta mistä näkee niistä hyllykoloista läpi. Laitettiin se niinko tilanjakajaks makkariin Hannun pöytäkoneen ja sängyn väliin ja tietokonepuolelle semmonen vihree kangas siihen roikkumaan ettei siitä näy läpi. Se on ihanaihanaihana ja meijän makkari on maailman melkein hienoin nytte! Mulla on pari muuttolaatikollista kaikennäköstä epämäärästä rojua vielä purkamatta, tekis mieli kipata kaikki vaan roskiin mut en tosiaan raaski, siellä on kaikkia valokuvia ja muitaki tunnearvosia juttuja ja sit tietty myös semmosia joita joskus ehkä saattaa tarvita... Mut ei oo oikein mitään semmosta paikkaa mihin tunkee piiloon tommosia epä-esteettisiä tavaroita. Nyt unohtu mitä piti kirjottaa vielä.

Ehkä nyt lopetan, tää on ehkä muutenki jo historian pisin plokaus. Ois vielä asioita mut ei jassa näpytellä ja pitää säästää jotain kerrottavaa vähän seuraavilleki päiville ;)

        

Siinnon meijän (tai Hannun) hölmöäki hölmömpi (okei, Nipsu ehkä voittaa hölmöydessä... tai minä) vauvveli, Vertigo alias Vertti :)

 

Tää viikonloppu on meillä ollu parisuhdeviikonloppu, eli toisin sanottuna ei mennä ryyppäämään vaan muuten tehään kaikennäköstä kahestaan. On ollu tosi ihanaa :) Eilen käytiin paikallisen ostarin baarissa, ensin kuunneltiin karaokea ja katteltiin menoa, sitte käytiin pelaa bilistä muutama erä ja sitte palattiin karaokepuolelle ja uskaltauduttiin itekin laulaan. Se on hirmu kivaa! Laulettiin Egotripin Matkustaja ja Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta. Eka piisi oli ihan mukava laulaa ja meitä kehuttiinki, yks hirmu hyvä laulaja sano et ollaan kummatki "helvetin hyviä laulamaan", mutta et ois pitäny mun vaan pitää mikkiä lähempänä et ois kuulunu paremmin. No toinen yritys, toi Donkkareiden piisi, pidin kyllä sitte mikkiä lähempänä ja se oli paljon kovemmallaki, mut se meni ihan persiilleen ku piti laulaa iiihan liian korkeelta. Kamalaa. Tekee mieli lisää laulamaan! Eikä otettu koko iltana ku kolme juotavaa per nuppi, seki oli kivaa et kerranki jopa minäki olin baarissa ilman känniä :)

Tänää sitte nukuttiin ja köllöteltiin piiitkään sängyssä ja sitte alettiin pikkuhiljaa valumaan kohti koirapuistoa. Siellä taas vierähti ainakin tunti ellei yliki. Siellä käy tosi semmonen vakiporukka joista valtaosa on semmosta vähän vanhempaa porukkaa, kaikki kuiteski oikein mukavia ja puheliaita. Ei ihme että siellä aina menee pidempään mitä piti, välillä kun on pitäny vaan kävästä ja ollaan jääty pariks tunniks. Puisto on ihan hurjan iso, kuulemma toisiks isoin heti Rajasaaren jälkeen (mikä on siis se saari mistä on puolet venekorjaamoa ja puolet koirille varattu) ja siellä on tosi kivasti vaihtelevaa maastoaki. Koiratki on ollu tosi mukavia, tosin joistain Nipsu ei niinkään välitä, esmes yhestä mun mielestä hirmu ihanasta Into-staffista, joka nimensä mukaan on vähän turhan innokas Nispun makuun. Koirapuistoilun jälkeen käytiin kaupassa ja ostettiin hurjasti jänniä ruokia ja sitte tultiin kotiin kokkaileen. Tällä kertaa minäki olin osallisena ruuan laitossa! Ihme on tapahtunut. Tehtiin semmosia tulisia kanankoipia ja siipiä, ne oli vähä niinko alkupalaks. Sitte pottumuussia mikä oli hullun hyvää ja lihapullia mitkä oli kans kamalan hyviä vaikka unohdettiinki laittaa sipuli, ja salaattiki tehtiin! Hunajamelonisalaatti, nami. Sitte jumitettiin ähkyssä ja lähettiin taas ulos. Piti käydä vaan Nopsaan mut sitte käveltiinki enemmän ja käytiin katsastaan yks tossa lähellä oleva kolmas koirapuisto. Oli aika pieni ja tylsä, mut tulipahan sekin nähtyä ja pääsi Nipsu vielä juoksenteleen jonkun verran iltalenkin lomassa.

Tänään piti kasata toi Ikean kirjahylly mikä käytiin torstaina ostamassa, tai oikeestaan se piti tehdä jo eilen, mut ei jaksettu ja tänää meni sit nii myöhäsek ni ei viittiny enää tähän aikaan alkaa kolisteleen. Huomenna on sitte heti ku päästään sängystä ylös se edessä. Ihanaa ku saatiin se noin nopee hommattua (taino äiskä osti sen meille tuparilahjaks, mut joka tapauksessa), niin saa noi viimesetkin laatikot tyhjennettyä.

Kirjotan huomenna lisää, tuli nyt yhtäkkiä kauheesti asioita mieleen mistä haluisin kirjottaa mut taitaa uni voittaa. Öitä o/

En tahdokaan sileäkarvasta noutajaa. En enää muista miksen mut en halua. Huomenna ehkä mietin lisää minkä sitte voisin tahtoa!