Flunssa vaan painaa vieläkin. Kohta oon yskiny kaikki sisäelimeni ulos, veikkaisin. Eipä siinä muuten mitään, muttakun toi koulu! Aaargh, pelottaa et oon ihan tipahtanu kärryiltä. Ja pakko saada itteni johonki kondikseen viikonlopuks, ku on se perjantain bilisilta ja lauantain Piudekekkerit!

Muutenki jossai alitajunnan kolosessa pelottaa toi koulu. Ei sillä, tykkään olla siellä ihan hirveesti, ei mitään valittamista (paitsi aamuherätykset (vaikka nekin on sujunu yllättävän hyvin)). Kuitenkin, kun tossa oli sen puoltoista vuotta vai paljonko sitä aikaa nyt ehtikään kulumaan, ihan vailla mitään suorituspaineita, kunhan vaan oli. Ei tarvinnu tehdä ikinä mitään ellei ite halunnu. Nyt kuitenkin on niin vähästä kiinni, että kurssilta lentää pihalle tai edes jää pahasti jälkeen. Vielä oon jaksanu hyvin tota koulua, mut entä jos jossain vaiheessa tuleekin semmonen vaihe, että nyt haluan viikon vain nukkua? Onhan tietty lomat ja viikonloput, mut jos tulee semmonen totaalinen väsymys, ettei vaan jaksa. Olihan toi opiskelun alottaminen iso muutos aiempaan verrattuna, mutta silti menny tosi hyvin, niin miks mua silti koko ajan kalvaa tommonen pelko...

Annipa lahjoitti mulle semmosen ihanan ehkä 80- vai 90- luvun rasvanpolttoaerobic -dvd:n! Täytyy heti alkaa käymään sitä läpi kunhan tästä lunssasta toipuu. Tarkotus oli joululahjarahoilla hommata johonkin kuntokeskukseen semmonen vähintään puolen vuoden kortti kerralla, millä pääsis kaikkiin ohjattuihin jumppiin, mut mitäs kummaa, eipä niitä rahoja enään ole. Tyhmä minä! Viime kesänä kun oltiin Lieksassa sukuloimassa, kävin tädin kanssa body pump -tunnilla, ja oli ihan älyttömän kivaa. Haluisin kovasti alkaa sitä ihan säännöllisesti harrasteleen, mut noi vaan maksaa niin hemmetisti et saa nyt taas odotella varmaan ens jouluun että on taas hetken rikas. Mut onneks on olemassa tollasia dvd:itä (kirjotetaanko se noin?) jotka on ihan pilkkahintasia, muutaman euron joissain marketeissa, niin voi vähän köyhempiki saada itteensä kondikseen.

Viime viikonloppuna yhtäkkiä tajusin, et hitto en oo enää yhtään semmonen mikä haluisin olla. Ulkonäöltä siis. Oon nyt tässä parin vuoden sisällä saanu painoa ihan hirveetä vauhtia. Oon ollu tosi onnellinen siitä et musta on tullu oikeesti terveen kokonen, mut nyt on tullu mun mielestä jo liikaa painoa. Se on niin häilyvä raja mikä on se mikä ainakin mun makuun on se sopiva, ettei ole liian laiha eikä liian lihava. Ja kun sitä niin helposti ite sokaistuu sille että vaan lihoo ja lihoo, niinku mulle kävi jo vähäsen. Onneks kuitenkin havahduin asiaan jo tässä vaiheessa, kun on vielä suht helppo saada ittensä tästä siihen ihannekuntoon.

Puhuttiin Hannun kanssa jo ihan seurustelun alkuaikoina, että ei jäädä aina kahdestaan "nyhjäämään", vaan nähdään myös kavereita eikä kadoteta sitä omaa elämää. Tietenki se on hirveen tärkeetä ihan suhteen toimimisenkin kannalta, että kummallakin on omat jutut ja sitten tietenkin myös ne yhteiset. Jotenkin tuntuu, ettei tää nyt mene niin kuin ollaan puhuttu tosta. Ei Hannu enää näe kavereitansa kun tosi harvoin, käy painimassa, soittele kitaraa, treenaa... Tosin sama se on mullakin, mulla vaan ei oo aiemmin ollukaan niin paljon kaikkea tekemistä mitkä nyt ois jääny. Ja suht usein nään omia kavereitani, tai en ainakaan sen vähempää oo nähnyt mitä ennen seurusteluakaan. Puhuin tosta yks päivä Hannulle ja sanoin, etten halua et sen koko elämä pyörii pelkästään mun ympärillä. Vastaukseksi sain, että tällä hetkellä sitä ei vaan kiinnosta oikein mikään muu kun olla vaan mun kanssa, johtui se sit tästä "alkuhuumasta" vai mistä. Siinä vaan on pelottavaa se, että se ei sais jäädä päälle.

Eilen Hannu kertoi, että siitä tuntuu että me ollaan nyt muutamana lähipäivänä oltu liian vähän toistemme kanssa. Ollaanhan me saman katon alla oltu apaut 24/7, mutta kumpikin istunu omalla koneella vaan. Haluais, että tehtäis enemmän yhdessä kaikkea. Tottakai mäkin haluan tehdä yhdessä vaikka ja mitä, mutta mulle on myös tärkeetä se oma aika, vaikka sitten tietokoneella tms. No myönnetään, parina päivänä en ole oikeestaan muuta tehnykään kun nörttäillyt, mitäs sitä flunssasena muutakaan tekis kun ei minnekään voi lähteä eikä jaksa leffojakaan koko aika katsella. Harmittaa vaan, kun kummallakin on himppasen eri tarpeet tässä asiassa tavallaan. Onneks tää kuitenkin semmonen asia, että helposti pystyy joustamaan suuntaan tai toiseen. Eli eiköhän tääkin saada selvitettyä niin, että kumpikin saa omasta mielestänsä tarpeeks sitä omaa aikaa ja yhdessä oloa.