Iski tänään kova lukuinto. Onneks Hannulla on muutamia kirjoja, tosin ne on jotain Remestä tai Stephen Kingiä, mitkä kuulostaa ehkä semmosilta ettei mua varten. Se tökkäsi mulle vaan jonkun kirjan käteen, aattelin et no luetaan nyt sit vähän matkaa, mut oon nyt ihan koukussa! Tosi hyvä kirja, Yrsa Sigurdardòttir:n Kolmas merkki. Siinä joku poitsu on murhattu raa'alla tavalla. Poliisi selvitti jo jutun ja tuomitsi jonkun pojan epäiltynä, mutta sen murhatun vanhemmat ei usko et poliisit oli saanu selville läheskään kaikkea mitä oikeesti tapahtui. Sitten pari tyyppiä alkaa tutkimaan asiaa tarkemmin, ja selviää et siihen liittyy kaiken maailman entisajan noitavainojuttuja ja semmosia, mistä se murhattu teki vielä eläessään yliopistossa tutkimusta. Oon aina ajatellu etten tykkää mistään dekkarityylisistä kirjoista, mut toi on älyhyvä. Pakko kohta mennä taas lukemaan! Musta tulee varmaan kunnon lukutoukka sitten kun muutetaan Maunulaan, kirjasto on ihan melkein nurkan takana käsittääkseni.

Tänään jopa pääsin aamulla kouluun, kituutin pari tuntia ja ei muuta kun kotiin takasin lepäämään. Piti käydä myös terveyskeskuksessa, ei antanu ku sairaustodistuksen vai mikä se nyt on, ja määräs lepoa ja paljon nestettä. Niillä sitten onki menty tämä päivä ja huominenkin iltaan asti. Illalla sitten Pasilaan ainakin muutamat bilistelyt pelaamaan. Se Izmo-nettituttu ei vissiin pääsekään tulemaan, harmi. Mut mennään ainakin Annipan kanssa.

Hannuli lähtee huomenna jo seiskan aikaan aamulla junalla kohti Jojensuuta hakemaan autoa. Kivaa saada vihdoinkin taas auto pepun alle! Tosin mä nyt en oo tottunu autolliseen elämään kun siltä ajalta mitä oon Hannun kans pyöriny (kauankohan sitäki on tullu tehtyä, kauhee ku en muista!), mut nopeesti siitä kulkuneuvosta tulee ihan melkein riippuvaiseks. Sitten päästäänkin lauantaina toivottavasti jo suht päivällä lähtemään sinne Kouvolaan päin.

Tuli muuten eilen nukkumaan mennessä mieleen kun mietin tätä plokittelua... Ite oon näinkin vähän kirjottelun jälkeen jo huomannu, et jos kirjotan tänne jotain ei-niin-isosta asiasta, niin sen jälkeen se jotenkin muuttuu mun mielessä kauheen isoksi. Että jotenkin, kun saa jonkun mielessä pyörineen ajatuksen kirjotettua tänne näkyville, niin siitä tulee jotenki todellisempi asia. Joissain asioissa saattaa tuntua, et sen jälkeen jopa suurentelen asian vakavuutta, vaikka oikeesti asia ei olis sen kummempi, joku juttu vaan mikä on vähän mietityttäny. Oonkohan ainoa jolle on käyny näin? Siitä tuli myös mieleen kysymys, et kannattaako kaikkia asioita ylipäätänsä edes nostaa pinnan alta muhimasta? Olisko joissain asioissa vaan parempi, että niiden antais olla ilman mitään huomiota, ja sitten ne vaan unohtuis? En tietenkään tarkota et kaikissa asioissa noin kannattais tehdä, mut joissain pienemmissä, mitä sitten tahtomattaan vahingossa alkaakin suurentelemaan.

Unohdin muuten hehkuttaa tossa pari päivää sitten, me keksittiin Hannun kanssa varmasti maailman paras seksiasento! Välillä tuntuu, et pedin puolella pitkässä suhteessa alkaa helposti vaan samat jutut toistumaan, niin oli tosi kiva keksiä jotain niin luksusta mitä toi oli. Päätinkin, että haluan joskus ostaa kaikki maailman kama sutra -kirjaset sunmuut asento-oppaat ja ottaa ilon irti! ;)

Nipsu oli tänään hassu ja herätti mut päikkäreiltä tulemalla hyppimään mun päälle ja läpsimään. Oli hassua herätä kun valmiiks jo hymyili.

 

Pakko kans laittaa toinen kuva Nipsusta, en ymmärrä miten toi äitin pikku söpöliini rinsessa vaan voi näyttää noin t-y-h-m-ä-l-t-ä! :D